PELOT

Julkaistu: elokuu 22, 2016

Maailma on menossa hurjaa vauhtia pimeyteen. Pahuus lisääntyy. Pian ei enää voi olla siivosyntinen. Maailman ihmiset ovat alkaneet demonisoitua. Yhä enemmän tapahtuu tappoja, joita tekijät eivät osaa itsekään selittää. Tuosta vain, joku iskee puukon tuntemattomaan ihmiseen ilman mitään motiivia. Toinen taas saa intohimon sytyttää tulipaloja sinne ja tänne. Raiskauksia tapahtuu jopa keskellä päivää. Varkaat iskevät asuntoihin ihmisten ollessa kotona. Suomi on ollut hyvä ja turvallinen paikka asua. Pian ei enää ole. Ihmisellä ei kohta ole turvaa missään.

Minä olen ollut aina kova pelkäämään. Turvattomuuden tunne minut lopulta ajoi Jumalan luokse. Eräässä vaiheessa, kun olin synnyttänyt ensimmäisen lapseni, aloin miettiä, miten turvassa hän olisi, jos sota syttyisi. Kun asiaa aloin tutkia, huomasin, että nykyisellä sodankäyntitekniikalla ei turvaa olisi missään. Mieheni oli ns. korttelivalvoja, jonka tehtävänä oli järjestää evakuointi kortelin lapsille sodan syttyessä. Häneltä sain kuulla, kuinka vähän esim. väestösuojat lopulta auttaisivat, jos syttyisi atomisota. Kun lapsia syntyi lisää, pelkoni vain kasvoi. Rakastin lapsiani yli kaiken, vaikka alkoholistiäiti olinkin. Loppujen lopuksi alkoholi tuli kuvaan juuri pelkojen turruttajana.

Lopulta pelot kasvoivat niin suuriksi, että minun oli pakko tehdä jotain. Joku toinen olisi mennyt psykiatrin vastaanotolle, minä lähdin etsimään Jumalaa. Uskoon tultuani monet pelot saivat välittömästi kyytiä, mutta jotain pelkoja vielä jäi. Jotkut pelot parantuivat esirukouksen kautta, mutta pahin pelkoni, lasten menettämisen pelko, parantui kasvamalla Kristukseen ja oppimalla luottamaan Häneen.

Nyt, kun entisten pelkojeni aihe, kolmannen maailman sodan käynnistyminen, on lähempänä kuin koskaan, tunnen suurta rauhaa. Jumala on luvannut, että koko perheeni pelastuu iankaikkiseen elämään. Hän ei valehtele. Jos elämä täällä saa äkkinäisen lopun, tiedän, minne menen. Tiedän myös, että tulen näkemään koko perheeni iankaikkisessa elämässä. Mutta toista on niiden, jotka eivät tunne Jumalaa. Heillä ei ole mitään toivoa. Kun elämä loppuu, on edessä kadotus kauhuineen. Raamattu sanoo, että pelot kasvavat lopulta niin suuriksi, että ihmiset menehtyvät pelkoonsa odottaessaan sitä, mikä maan piiriä kohtaa.

Minä valitsin Jumalan, mutta tiedän, että suurin osa ihmisistä valitsee toisin. Kuitenkin kaikki ihmiset pelkäävät jotain. Toiset syövät pelkoonsa psykiatrin määräämiä lääkkeitä, jotka eivät koskaan voi poistaa pelkoa, vaan ainoastaan turruttavat sen. Toiset taas etsivät apua huumeista tai alkoholista eivätkä löydä. Monet telkeytyvät erilaisten turvalaitteiden ja turvamiesten taakse päästäkseen pelkojaan pakoon, eivätkä silti tunne oloaan turvalliseksi. Toiset taas etsivät apua erilaisista uskonnoista. Uskonnosta ei ole apua, ei edes kristinuskosta, jos se on uskonto eikä suhde Jeesukseen Kristukseen. Vain aito uudestisyntyminen, Pyhällä Hengellä täyttyminen ja elävä rakkaussuhde Jeesukseen Kristukseen vievät pelon pois.