Rakkaus

Julkaistu: huhtikuu 29, 2017

Eräänä päivänä outo kulkija astui erään talon ovesta sisälle. Hiljaa kysyi: Saisiko jotain syötävää kun nälkä oli. Perheen äiti siinä valmisti juuri ruokaa vähäisistä tarpeistaan. Vieraalle kulkurille myös laittoi aterian pöydän ääreen ison pesueensa kanssa. Ruoka siunattiin, mieskin rukoili siinä. Kun oli syöty, mies nousi, ovella lähtiessään kääntyi ja sanoi: Jumalan siunausta tähän taloon, tämän talon pöydästä ei koskaan tule ruoka puuttumaan. Sulki oven ja äkkiä hävisi vain jonnekin. Perheen äiti ei jälkiä nähnyt vasta sataneessa lumessa pihamaalla. Jeesus voi ilmestyä oudolla tavalla elämässä, nukkavieru kulkuri voi olla taivaan lähetti. Jumalan sana kehoittaa, ettemme unohtaisi vieraanvaraisuutta. Sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan. ”Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minun syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne..” (Matt.25:35).

Luin jostakin edellä olevan tarinan. Kuinka ihana onkaan kristityn ihmisen rakkaus kärsivää lähimmäistä kohtaan. Mutta onko tämä tämän päivän kristillisyydessä totta? Ei lähimainkaan. Me olemme nykyään ’minulle, minulle’-kristittyjä. Jos Jumala haluaa valmistaa meidät herätykseen, Hänellä on meissä tosi paljon työtä.