ALKUSEURAKUNTA

Julkaistu: elokuu 24, 2016

Jos me Suomen kristityt olisimme kuin alkuseurakunta, niin me toimisimme aivan eri tavalla kuin nykyään toimimme. Kun me sairastuisimme, me kutsuisimme seurakunnan vanhimmat ja he voitelisivat meidät öljyllä ja rukoilisivat ja me paranisimme. Me emme tarvitsisi lääkäreitä, sairaaloita emmekä lääkkeitä.

Jos me olisimme rahattomia, uskovat jakaisivat omastaan ja meillä olisi tarpeeksi. Meidän ei tarvitsisi kerjätä sosiaalivirastosta, jos sieltä sattuisi jotain saamaan.

Jos meillä olisi vaaratilanne, me huutaisimme Jumalan puoleen ja Hän pelastaisi meidät, emmekä tarvitsisi poliisia.

Mutta Jumala on siunannut meitä, eikä meidän ole tarvinnut virittää uskoamme palavaksi. Meillä on kaikki ollut niin hyvin, että me emme ole tarvinneet Jumalaa ja vähitellen uskomme on hiipunut. Monesta meistä on tullut uskonnollinen, jolla on kristityn nimi, mutta sitä ei missään näy. Seurakunnissa on avoliittoja, aviorikosta, petosta, valhetta, puhumattakaan juoruilusta ja mielenlaadun synneistä.

Joitakin vuosia sitten odottelin liikennevaloissa punaisen vaihtumista. En huomannut, että painoin jarrua liian vähän ja autoni hitaasti liikkui taaksepäin pienen matkaa. Kyseessä tuskin oli 10 cm enempää. Sitten huomasin, että autoni pysähtyi. Sekin tapahtui äänettömästi. Saman tien autoni ovi temmattiin auki ja raivostunut keski-ikäinen mies alkoi karjua minulle kurkku suorana:” Katso nyt, mitä teit!” Hän vei minut auton taakse ja näytti täysin eheän puskurin, jossa oli kiven iskemä pieni jälki, pienempi kuin nuppineulan pää. Hän huusi ja karjui ja haukkui niin, että sylki lensi.

Sinä päivänä oli minulla ollut muitakin hyökkäyksiä ja ajattelematta sen enempää sanoin: ”Jeesuksen nimessä sidon tuon raivoavan hengen.” Silloin mies pillastui vielä enemmän ja huusi: ”Minä hankin puupaa-auton, kun tuollaisia puhut! Minä olen kristitty mies!” Hämmästyin perin pohjin: ”Miksi sitten huudat ja käyttäydyt tuolla tavalla, jos olet uskova?” Mies häkeltyi hetkeksi, mutta vaati sitten minulta vakuutusyhtiötiedot, koska auto pitää viedä remonttiin, kun minun autoni koski siihen.Jostain syystä kuitenkaan hän ei vienyt autoa sinne. Olisiko hänelläkin ollut huono päivä?

Jos me olisimme niin kuin alkuseurakunta, me olisimme täynnä rakkautta toisiamme kohtaan. Me kilpailisimme toistemme kunnioittamisessa. Me olisimme täynnä armoa ja laupeutta tuntemattomia kohtaan ja levittäisimme ympärillemme Kristuksen tuoksua. Eikä varakas sanoisi, että minä rukoilen puolestasi, kun sisar tai veli olisi taloudellisessa pulassa, vaan antaisi omastaan apua. Me olisimme kärsivällisiä ja pitkämielisiä ja hillitsisimme itsemme.

Ainoa toivomme on herätys ja vainot. Silloin me joudumme muuttumaan. Silloin meidän on pakko panna Raamatun sana koetukselle, kun se on ainoa toivomme. Silloin ei enää kadehdita toista uskovaa, kun on tärkeämpääkin tekemistä. Silloin ne, jotka eivät halua tehdä täyttä totta, häviävät seurakunnista, kun usko alkaa maksaa. Silloin kaikki uskovat ovat riippuvaisia Jumalasta eikä yhteiskunnasta. Ei ihan helppo tie alkuseurakunnan kaltaisuuteen, mutta ainoa.