Seija Lehtosen tarina Jeesus on minun rakkauteni. Hän on minun elämäni ja intohimoni. Hän on minulle ainoa syy elää. Ei mikään tässä maailmassa enää merkitse mitään vain Hän. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin. 34-vuotiaana Jumala veti minut luokseen, minut neljän lapsen alkoholistiäidin. Minulla oli kolmen vuoden ajan ollut etsikkoaika. Tiesin, että Jumala kutsui minua, mutta en tiennyt, miten tulla uskoon. Kaiken lisäksi olin sekoillut ennustajien, henkiparantajien, spiritistien ja meedioiden kanssa. Olin lujasti siteissä. Niin kuin usein tapahtuu, kun ihminen joutuu okkultismin siteisiin, hänen on vaikea tulla uskoon, ikään kuin joku estäisi. Kokemuksesta tiedän, että pelot, masennukset ja alkoholismi ovat usein seurausta siitä, että noihin asioihin sekaantuu. Jumala oli kuitenkin päättänyt, että minun oli aika pelastua. Niinpä hän yhä voimakkaammin veti minua puoleensa. Vuonna 1981 tammi- ja helmikuun vaihteessa sitten löysin 'Tässä elämä' - kampanjan kautta pienryhmän, jossa oli vakaat ja raittiit vetäjät Elvi ja Heikki Muikku. Sain kuitenkin taistella kuukauden, ennen kuin sain sisäisen varmuuden, että olin pelastunut. Samalla täytyin Pyhällä Hengellä. Jo aivan alussa Jumala lahjoitti minulle kitaran ja sain oppia säestämään lauluja ja myös laulamaan. Mutta silloin myös sielunvihollinen iski. Sairastuin keuhkoputken tulehdukseen, joka ei suostunut parantumaan millään lääkkeellä. Kolmen vuoden ajan olin lähes aina ilman ääntä. Pari viikkoa pystyin laulamaan ja taas tuli uusi keuhkoputkentulehdus. Lääkärit olivat ymmällä, sillä heillä ei ollut keinoja auttaa minua. Mikään lääke ei auttanut. Minulta leikattiin kitarisa. Ei auttanut. Minulle annettiin kortisonia ja yhä enemmän antibioottia. Ei auttanut. Eräänä päivänä kolmen vuoden jälkeen paranin aivan yhtäkkiä. Soitin ystävälleni Juha Martikaiselle, että nyt tulin terveeksi. Hän sanoi jo tietävänsä asian, sillä he olivat kolmen henkilön kanssa paastonneet minun puolestani kolme päivää ja kolmantena päivänä eräs heistä näki, että seitsemän sammakkohenkeä lähti kurkustani. Ne olivat menneet sinne, kun olin parantunut henkiparantajan kautta angiinasta. Kun olin tullut Jumalan lapseksi ja Pyhä Henki oli täyttänyt minut, syntyi henkivaltojen taistelu, sillä nämä henget eivät sietäneet, että aloin laulaa Jumalan kunniaksi. Paasto ja rukous pakotti ne lähtemään. Sen jälkeen sain rauhassa laulaa ja aloin saada yhä enemmän lauluja Jumalalta. Tällä hetkellä niitä on n. 250. Jossain vaiheessa tuli kysymys siitä, että näistä lauluista pitäisi tehdä äänite. Ensimmäinen yritys minulla oli Myllykummussa, kun sitä Helinien aikaan yritettiin siellä tehdä. Laitteet kuitenkin olivat liian heikot eikä siitä syntynyt myyntikelpoista äänitettä. Seuraava yritys oli Baptistiseurakunnan kanssa, mutta laitteet heilläkin olivat hiukan alkeelliset eikä ollut ammattitaitoista miksaajaa, joten kovin hyvää tulosta siitäkään ei syntynyt. Äänitettä kuitenkin myytiin muutamia satoja kappaleita. Kolmas yritys oli Mauri Luoman kanssa ja hän pystyi jo tekemään ihan myyntikelpoisen äänitteen. Niin syntyi 'Yksin Jeesus Kristus on Herra '- äänite. Seuraavan teimme Musamuusa-studiossa ja Kari Nieminen äänitti sen rautaisella ammattilaisen taidollaan. Tämä äänite sai nimen: 'Kristus on noussut'.. Tätä kirjoittaessani on 'Tulta, tulta' - äänite työn alla samassa studiossa. Mutta Jumala ei halunnut käyttää minua pelkästään laulajana, vaan voiteli minut myös sielunhoitajaksi. Hän näytti minulle kärsivien ihmisten sielunvammoja ja myös paransi heidät. Kun täytin 50 vuotta, Jumala voiteli minut myös puhujaksi. Sen jälkeen olen kiertänyt ympäri Suomea ja muissakin maissa laulaen, soittaen, puhuen ja rukoillen. Jumala armossaan kuitenkin näki minussa paljon poispantavaa ja pysäytti rajun sairausbuumin kautta. Mikään kuritus ei näytä sillä hetkellä olevan iloksi, mutta tarvitsin sen. Vain sen kautta Jumala pystyi näyttämään minulle, mitkä asiat eivät Hänen edessään kelvanneet. Vain sen kautta Hän pystyi irrottamaan minut ihmisistä ja heidän mielipiteistään. Kun Jumalan aika tuli täyteen ja Hän näki, että sydämeni asenne oli tullut Hänen mieleisekseen, ilmestyi Hän elämääni valtavalla voimalla ja rakkaudella. Rakastuin Häneen. Samalla Hän avasi sydämeni käsittämään, kuinka paljon Hän kaipaa meidän rakkauttamme. Yleensä me lähestymme Jumalaa vain kun haluamme Häneltä jotain. Kuitenkin Jumala ikävöi sitä, että ylistämme ja palvomme Häntä. Hän haluaa, että vietämme aikaamme Hänen kanssaan siksi, että Hän on sitä, mitä on, Jumala. Hän on mustasukkainen kaikelle, mikä vie huomiomme pois Hänestä ja Hänen suunnitelmistaan meidän kohdallamme. Olen uuden alussa. Olen syttynyt rakkaudesta Jumalaan. Kuljen, minne Hän minut lähettää ja teen, mitä Hän minun haluaa tehdä. Voi kuinka kaipaan, että Kristuksen morsian Suomessa syttyisi palamaan! Kunpa seurakunta ymmärtäisi tärkeimmän oman tehtävänsä: rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestään, sielustaan, mielestään ja voimastaan ja lähimmäistään niin kuin itseään. Seija Lehtonen lehtonen.seija( at )gmail.com