Todistuksia

Tarja

TarjaTulin uskoon 17.10.1997, päivä sen jälkeen, kun olin täyttänyt 53 vuotta. Tätä hetkeä, kohtaamista Jumalan kanssa, oli edeltänyt kaiken sen rakentamani romahdus, jonka olin luullut turvaavan elämäni. Olin ollut lähes 40 vuoden ajan tiukka tieteellisen maailmankuvan kannattaja, melkein ateisti. Kuitenkin vain melkein ateisti, sillä sydämessäni oli paikka Jeesukselle. Häntä olin rakastanut jo lapsena ja se rakkaus kesti kaikki kieltämisen vuodet.

Lapsen tavoin olin vuonna 1958, täytettyäni juuri 14 vuotta tullut siihen tulokseen, että Jumala on ankara, vaativa, eikä välitä minusta tai meistä ihmisistä lainkaan, paitsi tietenkin joistain lellikeistä. Jeesus sen sijaan oli rakastava, lempeä, ja ennen kaikkea, kärsinyt kauhean kuoleman ristillä Golgatalla. Koska en kertonut tästä päättelystäni kenellekään, niin kuin en mistään muistakaan sisäisen elämäni kokemuksista, kukaan ei myöskään voinut yrittää oikoa käsityksiäni.

Lapsena, niin pian kuin opin lukemaan, oli raamattu aapisen ohella ahkerasti lukemani kirja. Uskovainen isotätini, jonka luona olin asunut 4-vuotiaasta, omisti vanhan, isokokoisen, ns. kuvaraamatun, jota olin paljon selannut ja välillä pyytänyt isotätiäni lukemaan jonkun kiinnostavan kuvan tekstin minulle ymmärtääkseni kuvaa paremmin. Raamattu tuli siis tutuksi varhain ja kansakoulun 3. luokkaan mennessä olin lukenut sen ensimäisen kerran läpi. Ei siis ihme, että tulkitsin lapsen käsityskyvyllä raamatun sisältöä.

Rakkaus Jeesukseen syttyi kesällä 1951, kun vanhassa kansakoulussa, jossa asuimme Merikarvialla, pidettiin seurat. Niitä tilaisuuksia oli meillä ja Merikarvialla muissakin taloissa aika usein; herätys oli käsittääkseni ainakin Pohjanlahden rannikkopitäjissä siihen aikaan 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alkupuolella voimakasta. Sillä kesäisellä tapahtumalla oli lähtemätön vaikutus koko tulevaan elämääni. Kuoron laulaessa kaunista ”Miksi viivyit sä poluil maailman”-laulua, uskoin näkeväni valoa kuoron keskellä ja sydämeeni tulvi jotain hyvin lämmintä, itketti.  Osasin laulun hyvin, niin kuin muitakin hengellisiä lauluja, sillä isotätini lauloi usein työtä tehdessään virsiä ja  Kotimaan lauluja. Sillä kerralla kaikki kuitenkin muuttui. Nyt saatuani pitkään kasvaa uskossani ymmärrän, että Pyhä Henki kosketti silloin minua.

Pari vuotta ennen kokemustani, josta pian kerron, eräs uskovainen ystäväni soitti ja pyysi saada rukoilla perheemme ja minun puolesta erityisesti. Oli vaikeaa myöntyä, sillä tämän ystävän kanssa olin käynyt tiukkoja keskusteluja uskosta ja Jumalasta. Olin hänelle sanonut, että en hyväksynyt Jumalaa, mutta tunnustin Jeesuksen hyvyyden. Ylpeyteni oli katoamassa, ymmärsin, etten selviä yksin ja myönnyin hänen pyyntöönsä.

Puoli yhdeksän aikaan illalla alussa kertomanani päivänä olin kääntymässä kotikadultani Satakunnantielle Turussa, kun ympäriltäni katosivat ensin äänet, vilkas liikenne Satakunnantiellä, näin autojen valot valoviiruina. Olin tilassa, jota en osaa kuvata muuksi kuin toiseksi todellisuudeksi. Eteeni ilmestyi kapea, hieman hohtava, kapea polku, reunustettu liuskekivillä. Ajattelin lasten hengellistä laulua ” Maan korvessa kulkevi lapsosen tie”. Sitten kuulin ylempää takaani, viistosti oikealta äänen, jonka ymmärsin olevan miehen ääni. Kuulin äänen selvästi, vaikka se ei tuntunut olevan fyysinen ääni, vaan kuin jonkin oudon suodattimen läpi tuleva. Ääni kysyi minulta: ”Oletko valmis?” Vastasin heti, niin minusta tuntui ”Olen”. En tarvinnut selityksiä, tiesin, mistä oli kysymys. Olin saanut toisen mahdollisuuden ottaa Jumalan tarjoaman armon vastaan. En epäröinyt. Sen jälkeen ääni kehotti minua katsomaan taakseni. Yritin tehdä niin, mutta hämmennyin, kun en nähnyt mitään. Mitään selitystä en saanut, eikä muuta tapahtunut ja aloin nähdä taas autojen valot ja tuntea ympärilläni lokakuisen illan viileyden.

Asunnollani jätin kassini keittiön lattialle, menin olohuoneen puusohvan viereen, polvistuin ja sanoin, kun en osannut rukoilla, jotenkin näin: ”Jumala, jos tämä tarkoittaa, että olen uskossa, anna minulle anteeksi, älä ota tätä pois”. Kellosta näin, että aikaa oli kulunut 5 minuutin matkaan 45 minuuttia.  Pari viikkoa myöhemmin tyttäreni soitti Israelista, jossa hän oli silloin muutaman kuukauden vapaaehtoistyössä. Hän kertoi iloisesti, että oli tullut uskoon ja minä vuorostani sanoin hänelle, että niin minäkin. Hän kertoi, miten uskovaiset nuoret Jadissa olivat puhuneet hänelle ja rukoilleet hänen puolestaan ja miten hän oli kohdannut Jeesuksen. Kun hän myöhemmin palasi kotiin, aloimme rukoilla yhdessä ja olemme sitä jatkaneet melko säännöllisesti tähän saakka.

Uskon alkutaipaleella avuksemme tuli Seija Lehtonen, joka rukoili puolestamme, keskusteli, kun tuli vaikeita tilanteita ja niin vähitellen vahvistuimme. Omasta kokemuksestani tiedän, että vastasyntyneet tarvitsevat hoitoa ja tukea, niin kuin oikeatkin vauvat.

Myöhemmin, vuonna 2002 perustettiin Asanna ry ja minäkin olen yksi sen perustajajäsenistä. Välillä olen kuulunut johtokuntaan, välillä taas olen ollut rivijäsenenä. Nyt kuulun Asannan ryhmään, joka kulkee ympäri Suomea julistaen, ylistäen ja rukoillen.

Rakas ystävä, älä jää epätietoisuuteen, vaan hae rohkeasti ohjausta ja tukea tuntemiltasi luotettavilta uskovaisilta. He haluavat enemmän kuin mitään muuta auttaa sinua, koska tietävät, mitä kaikkea voi meidän jokaisen eteen tulla. Etsi Jumalaa, pyydä Pyhän Hengen kosketusta, niin Jeesuksen opetus: ”Anokaa, niin teille annetaan, etsikää, niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan” (Matt. 7:7) toteutuu.                                                                                                                                                                                    Tarja Laitakari

 

Sara

sara_helinTulin uskoon vuonna 1984. Tuolloin 80-luvulla elämäni oli mukavalla mallilla, oli aviopuoliso ja kaksi lasta. Olin onnellinen ja iloitsin perheestäni, oli oma koti ja kaikki asiat olivat mallillaan. Kaiken tämän keskellä kuitenkin koin sisälläni jotain kummallista kaipausta johonkin, mitä en vielä ymmärtänyt. Olin herätyksen tilassa. Raamattu puhuu siitä, että Jumala kutsuu ihmistä kahdesti ja kolmestikin pelastukseen. Tiedän nyt, että puolestani oli paljon rukoiltu. Minulla oli uskova täti ja uskova serkku, jotka olivat rukoilleet puolestani. Olin esirukousten lapsi. Kannattaa rukoilla rakkaittensa puolesta, kyllä Herra kuulee.

Minulla oli ankara isä, joka helposti suuttui meille lapsille, ja kuva Taivaan Isästä muotoutui sen mukaan. Luulin, että Jumalakin äkkipikaisesti rankaisee minua, jos teen jotain väärin, aivan kuten oma isäni. Mummuni sanoi myös, kun olimme pieniä, että Jumala heittää kuumalla kivellä taivaasta, jos emme totelleet. Minä varsinkin olin aika villi tyttö. Kyllä me silti mummusta tykättiin, vaikka vähän pelättiinkin. Mummukin tuli sitten uskoon ja lakkasi pelottelemasta.

Jumala oli minulle siis ankara ja pelottava Jumala. Tavallaan luotin Häneen ja kuitenkin minulla oli pelko siitä, että Hän rankaisee minua, ja äkkinäisesti, joskus ilman syytäkin. Aloin pelätä myös kuolemaa. Noin kuusivuotiaana olin ollut lähellä kuolemaa. Ensin sinkkimyrkytykseen ja sitten jäin auton alle ja lääkärin mukaan ihmeellisesti varjelluin kuolemalta. Siis Taivaan Isällä oli vielä tarkoitus ja suunnitelma elämälleni.

Elämäni oli kovin ristiriitaista lapsuudenkodissani. Isä joi aika paljon ajoittain ja väliajoilla teki taas parannusta ja yritti elää kunnon elämää. Se oli sellaista uskonnollista elämää, omin voimin yrittämistä. Eihän se niin onnistunut. Lapsuudenkodissani opetettiin rukoilemaan iltarukous, ja silloin joka ilta rukoilin Jumalaa. Se antoi turvallisen ja rauhallisen olon. Rukous antoi voimaa ja poisti pelkojani ainakin hetkellisesti. Sitten aikuisena ja äitinä rukoilin Jumalaa ja opetin lapsillemmekin iltarukouksen.

Elämässäni oli ollut ennen uskoontuloa erilaisia pelkoja. Varmaankin asioita, jotka johtuivat lapsena koetuista ristiriitaisista asioista. Niiden kanssa oli vaikea elää. Rukoilin iltarukouksen, mutta pelot eivät kokonaan hävinneet. Kaipaukseni kohdata Jumala jotenkin lähemmin kasvoi sisälläni.

Jos lapsena joku olisi osannut oikeaan aikaan kertoa Jeesuksesta ja siitä, että minun, ja meidän kaikkien, tulee pyytää Jeesus sydämeen, olisin varmaan jo silloin tullut uskoon. Mutta ei kukaan ymmärtänyt sitä kertoa. Ihmiset ympärilläni olivat uskonnollisia, vailla Jeesuksen sisäistä tuntemista. En minä, eivätkä muutkaan, olleet uskossa, eivät uudestisyntyneitä. Se puuttui ja sen mukana kaikki muu, mitä Jumala halusi antaa.

Vuonna 1983 joulun aikaan aloin miettiä, että onko tässä kaikki, mitä ihminen tarvitsee? Ostetaan lahjoja, leivotaan, siivotaan ja odotetaan pukkia. Jotain puuttui. Jumala näki koko ajan kaiken tämän, tiesi pelot ja ahdistukset. Uskon, että Hän aivan kuin odotti, että milloin Hän saa astua elämääni auttajana.

Joulusta kului muutama kuukausi ja sitten alkoi tapahtua. Serkkuni kutsui minut yhteiskristilliseen tilaisuuteen vappuna 1984. Lähdin sydän avoimena ja odottavalla mielellä. Silloin en vielä tiennyt, mitä oli tapahtumassa. Tilaisuudessa oli hyvä olla. Kaikki puheet ja laulut koskettivat, ja lopuksi sanottiin, että joka haluaa antaa elämänsä Jeesukselle voi tulla eteen ja antaa elämänsä Hänelle. Menin ja pyysin Jeesuksen elämääni. Puolestani rukoiltiin ja sisimpääni tuli valtava ilo ja rauha.

Halusin myös löytää paikan, jossa voisin olla sanan kuulossa ja uskovien yhteydessä. Lähdin tutustumaan Turun Vapaaseurakuntaan ja koin, että siellä oli hyvä hengellinen koti minulle. Liityin jäseneksi seurakuntaan. Halusin mennä kasteelle ja kesällä minut kastettiin. (Room. 6:3,4)

Monille on käynyt niin, että synnin tunto saa aikaan sen, että alkaa kääntyä Jumalan puoleen. Itselleni tapahtui niin, että synnin tunto tuli kaiken tapahtuneen jälkeen. Jumala alkoi pikkuhiljaa näyttää minulle, mistä pitää tehdä parannusta ja kenelle pitää antaa anteeksi. On myös asioita, jotka pitää tunnustaa ja korjata. Huomasin, että olin ollut katkera isälleni ja sain Jumalan edessä antaa hänelle anteeksi. Isä oli kyllä jo silloin kuollut, mutta Jumalan edessä sain tunnustaa katkeruuteni ja vihani ja sain uskoa syntini anteeksi. Isänikin oli ennen kuolemaansa laittanut hengelliset asiat kuntoon. Elämässäni tulee edelleenkin eteen ahdistavia hetkiä, mutta Herra on nyt apunani.

Kävin ahkerasti seurakunnassa ja rukoilin ja luin raamattua ja sain opetusta siitä, että minun tulee täyttyä Pyhällä Hengellä. (Apostolien teot kertoo siitä: Ap.t. 1:8, Ap.t. 2:1-4.) Eräässä rukouskokouksessa rukoiltiin Pyhän Hengen täyteyttä, ja illan lopuksi se sitten tapahtui. Täytyin voimakkaasti Pyhällä Hengellä, puhuin uusin kielin ja iloitsin Pyhässä Hengessä.

Uskonelämäni vahvistui ja rukouskielet auttoivat lähempään yhteyteen Jumalan kanssa ja löysin omia tehtäviä, millä saatoin palvella seurakunnassa.

Olin saanut syntini anteeksi ja uskoin ne myös anteeksi. Jeesuksen työ ristillä riittää sovitukseen ja Jeesuksen veri riittää puhdistamaan kaikesta ja kaikenlaisista synneistä.

Minulle tuli voimakas halu kertoa Jeesuksesta ja todistin mielelläni Hänestä ja siitä, miten olin päässyt lapsuudenajan peloistani ja ahdistuksistani. Jumala olikin minua rakastava Isä. Olin vapaa Jumalan lapsi ja koin valtavaa iloa. ”Ilo Herrassa on minun väkevyyteni.” (Neh.8:10)

Haluni palvella evankeliumin eteenpäin viemisessä kasvoi, ja minulle avautui myös mahdollisuus lähteä Asanna-lauluryhmään, ja Asannan levyillekin laulamaan. Olen kulkenut Asanna-ryhmän mukana puhumassa ja laulamassa.

Olen ollut uskossa yli 30 vuotta ja edelleen palaa sydämessäni halu puhua ja laulaa Herrastani. Odotan Jeesuksen takaisintuloa ja kiitän siitä, että sydämessäni on varmuus pelastuksesta. Tiedän, että kun Jeesus tulee hakemaan omansa pois, pääsen iankaikkiseen elämään ja saan olla aina Jumalan luona.

Sinullakin on mahdollisuus valita matkasi päämäärä. Missä haluat viettää iankaikkisuutesi? Älä käännä selkääsi Jumalalle, kun Hän sinua kutsuu Jeesuksen, rakkaan Poikansa, omaksi. Anna syyllisyytesi, syntisi ja epäonnistumisesi Taivaan Isän hoitoon. Jeesuksen ristintyö Golgatalla n. 2000 vuotta sitten riittää tänäänkin sinun syntiesi sovittamiseen.

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh.3:16)

Kaikki synnit ja sairaudet on sovitettu ja maksettu ristillä. Jeesuksen veri riittää tänäänkin puhdistamaan kaikesta synnistä.

Johanneksen ilmestys 22:17, 20-21: ”Ja Henki ja morsian sanovat:’ Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon: ’Tule!’ Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” ”Hän, joka näitä todistaa, sanoo:’ Totisesti minä tulen pian’. Aamen, tule Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Aamen.”                                                                                                                                                                                                                                        Sara Helin

 

Toni

Toni Rintamäki, lauluHei, kerron sinulle, arvoisa lukija, jotain sellaista ihmeellistä, jota en ollut koskaan aikaisemmin kokenut. Tapahtumat saivat alkunsa noin seitsemän vuotta sitten Salossa, omassa kodissani. Ilmassa oli syksyn väreilyä ja tuulen huminaa. Asetuin aamulla tietokoneeni ääreen aivan niin kuin nytkin kirjoittaessani tätä todistusta sinulle.

Selailin erästä kirjoitusta, jossa puhuttiin Raamatusta ja sen keskeisimmästä henkilöstä, Jeesuksesta. Muistan, että pienenä lapsena olin kuitenkin uskonut, että kyllä varmaa Jumala oli olemassa, kun luontokin on niin kaunista. Nykyään on minulle aivan selvää, että Jumala on olemassa. Mutta palaan tuohon syyskuun viikonloppuun, jolloin todella jokin minussa alkoi etsiä totuutta.

En voinut uskoa siihen, että ihminen olisi jalostunut jollakin lailla ihmiseksi väitetyistä esi-isistämme, apinoista. Ne muuten rääkyvät edelleen puiden oksilla ja ihmettelevät maailman menoa. Olen ymmärtänyt, että vanhemmat toimivat opettajina lapsilleen eikä päinvastoin. Mutta minä janosin totuutta ja kerron sinulle juuri sen ja vain sen, mitä itse koin ja näin. Kun aloin lukea ihmisten kirjoituksia ja väittelyitä Jumalan olemassa olosta, tunsin suurta vetoa niihin kohtiin, jossa kirjoitettiin, mitä Jumala puhui sanansa kautta meille eli Raamatun tekstiin. Esim. jos Raamatussa luki: ”Minä olen tie, totuus ja elämä”(Joh.14:6), niin oli kysymys Jeesuksesta. En käsittänyt silloin, mitä lause piti sisällään, mitä se oikeastaan tarkoitti. Raamattu sanoo, että me elämme synnin ja kirouksen alaisina syntiin lankeemuksen tähden. Tämä on siis totuus, jonka Raamattu ilmoittaa.

Nyt tiedän, että Jeesus Kristus on tie, joka vie Isän Jumalan luo ja että Hän tuli tuomaan totuuden Jumalan olemassa olosta ja tahdosta ihmisiin nähden. Hänen kauttansa ihminen saa pelastuksen ja iankaikkisen elämän Jumalan, kaikkivaltiaan, luona. Ihmisten viisaus ei riitä alkuunkaan ymmärtämään aina olemassa ollutta, kaiken elollisen Luojaa ja kaiken, alusta loppuun asti ylläpitävää, voimaa. Synti harhauttaa ihmisen pois Luojansa luota.

Sinulle, joka olet jaksanut lukea tätä kirjoitustani, haluan nyt jakaa yliluonnollisen kokemukseni uudestisyntymisestä, joka minulle tapahtui aivan sillä tavalla, kuin Jeesus puhui aikanaan ihmisille. Voit lukea itse tuon kohdan Raamatusta Uuden testamentin puolelta, Johanneksen evankeliumin luvusta kolme alkaen. Jos Jeesus sanoi, että ihmisen pitää syntyä uudesti ylhäältä, niin tuon lauseen on oltava totta tänäkin päivänä, sillä sain tuolloin, seitsemän vuotta sitten, kokea tämän uudestisyntymisen ihmeen ja totuuden hyvinkin konkreettisesti. Nyt tiedän, että Jumala johdatti minua tämän Raamatun tekstin pohjalta eräälle sivulle, jossa kysyttiin hyvinkin yksinkertaisesti: ”Ystävä, haluatko tulla uskoon?” Edessäni oli siis kaksi vastauspainiketta, ”Kyllä” ja ”Ei”. Nyt alkoi sisälläni valtaisa taistelu totuuden puolesta. Epäusko astui areenalle kuin tyhjästä. Mieleni vaelsi näiden kahden painikkeen välissä ja taistelu oli todella kova. Mutta päätin voittaa mieleni epäuskon ja painaa tuota ”Kyllä” painiketta. Tämän tehtyäni eteeni avautui sivu, jossa minua iloisesti onniteltiin uskoon tulosta ja annettiin ohjeita, miten nyt edetä asiassa.

Tunsin iloa sisimmässäni, mutta en osannut aavistaakaan, mitä Jumalalla vielä oli minulle sinä iltana varattuna. Jäin siis pohtimaan, mitä olin kokenut tuon kamppailun aikana, ja mitä nyt sitten oli tapahtuva. Muistan, kuinka olin illan suussa ripustamassa pyykkejä narulle, kun äkkiä päälleni tuli valtava ahdistus ja huusin Jeesusta: ”Anna pahat tekoni anteeksi!”. En ehtinyt lausetta kunnolla loppuun, kun tuntui, että kohoan ilmaan jonkin verran, ja kodissani tapahtui ikään kuin ilman puhdistus, tuli niin helppo hengittää. Täytyin ilolla ja kiitosmielellä Jumalaa kohtaan niin, että itkin ilosta. Kokemukseni oli täysin yliluonnollinen. Illan aikana koin muitakin ihmeitä. Aloin suihkun jälkeen ihmetellä ihoani, miten se onkaan näin merkillinen ja täydellinen ”vaate”, jossa ei ole saumoja. Tämä kaikki oli uudestisyntymisen ihmettä omassa olemuksessani. Nyt tiedän, että olin saanut syntivelkani anteeksi Jumalalta, kun uskoin koko sydämestäni Jeesukseen. Raamattu sanoo: ”Sillä, jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut” (Room.10:9). Eikö olekin ihanaa: HÄN ELÄÄ ja on meidän ainoa toivomme syntien anteeksi saamiseksi. Raamatun mukaan meistä tulee silloin Jumalan lapsia ja Jumalan perhekuntaa. Halleluja! Iloitsen siitä, että voin jakaa oman todistukseni, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on todella herätetty kuolleista. Vain Hänen kauttaan meillä on pääsy Isän luokse, kun meistä aika jättää, jos vain pysymme Hänessä. Raamattu sanoo, että maailma on pahan (saatana, persoonallinen, säälimätön vihollinen) vallassa. Ihmiset ovat myös luonnostaan pahoja ja tekevät sitä, mikä on Jumalan silmissä väärin. Jumala tulee kuitenkin vielä tuomitsemaan tämän maailman synnin tähden.

Nyt pyydänkin sinua valitsemaan kahden tien välillä. Jeesus Kristus on tie, joka vie Isän luokse iankaikkiseen ihanuuteen, kun taas ihmisen oma tie vie kadotukseen iankaikkiseen rangaistukseen, josta Raamattu puhuu hyvinkin voimakkaasti. Rukoilen sinua valitsemaan viisaasti, sillä emme tiedä päiviemme lukumäärää. Nyt on pelastuksen päivä. Pyydä syntejäsi anteeksi Jeesukselta, tulet yllättymään. Hän vastaa varmasti pyyntöösi, sillä kysymys on sinun sielusi kohtalosta. Hänellä on yksin valta pelastaa se. Vielä Raamattu sanoo, että taivaassa on juhlat, kun syntinen kääntyy. Minäkin iloitsen puolestasi, jos todistukseni kosketti sinua ja löysit uskon Jeesukseen. Jumala siunatkoon sinua!

Toni Rintamäki

Liisa

LiisaOlen kasvanut uskovassa kodissa isäni, äitini, veljeni ja kasvattiveljeni kanssa. Uskoon kasvoin pikku hiljaa. Menin naimisiin uskovan miehen kanssa ja saimme pojan, joka myös kasvoi kanssamme uskoon. Pyhän Hengen kastetta en ollut saanut. Yritin ottaa luterilaisen kirkon jumalanpalveluksista ja raamattupiireistä irti kaiken, mitä siitä oli irti saatavana, mutta kaiken kaikkiaan anti oli kovin vähäistä.

1980 luvun alussa olin eräänä sunnuntaina tulossa Turun Tuomiokirkon tilaisuudesta ja tunsin itseni niin tyhjäksi ja pettyneeksi. Kotimatkalla tuli vastaan eräs tuttu, uskova aviopari naapuritalosta ja heidän mukanaan oli minulle tuntematon saarnaaja vaimonsa kanssa. He ehdottivat, että lähtisin heille, jossa ko. saarnaaja rukoilisi puolestani. Minä lähdin, mutta kävin ensin kotona ilmoittautumassa, että olin palannut kirkkomatkalta. Kun pääsin ystävieni luokse ja puolestani rukoiltiin, aukesi taivas. Jotain, jota aina olin etsinyt, oli löytynyt. Silloin muuttui uskonelämäni totaalisesti. Olin täyttynyt Pyhällä Hengellä. Tästä lasken todellisen uskonelämäni alkaneen.

Vuodet kuluivat ja aste asteelta kasvoin lähemmäksi Jumalaa. Eräässä vaiheessa perustettiin Asanna ry ja ryhdyin yhdistyksen kirjanpitäjäksi ja rahaston hoitajaksi. Olen eläkkeellä leipätyöstäni, mutta pienen yhdistyksen kirjanpitotyöt pitävät aivoni virkeinä ja kokoukset, joita se järjestää antavat ruokaa hengelliseen nälkääni. Kotiseurakuntani on nykyään Elämän Sana, jossa myös toimin tavalla ja toisella. Jeesusta ikävöin joka hetki ja janoan Pyhän Hengen voimaa lisää, kunnes kaipuuni täytetään. Jeesus on ollut niin uskollinen.                                                                                                                                       Liisa Saloranta

Seija L

Seija valittuOli vuosi 1980. Olin neljän pienen lapsen alkoholistiäiti. Olin ollut jo vuosia herätystilassa, mutta en tiennyt, miten päästä eteenpäin siinä asiassa. Kännissä uskalsin keskustella uskonasioista mieheni kanssa ja silloin aina päätimme ottaa asioista selvän, mutta kun olimme selviä, rohkeus ei riittänyt siihen. Eräälle ystävälleni olin kuitenkin puhunut herätystilastani. Hän tiesi, että vuodenvaihteessa luterilainen kirkko, johon minäkin kuuluin, alottaisi ’Tässä elämä’-kampanjan. Innolla odotin minäkin yhteyden ottoa. Sitten eräänä päivänä, kun olin saanut ruoan pöytään miehelleni ja lapsilleni, soi puhelin. Minulla oli jälleen kerran kaamea kankkunen, joten en edes yrittänyt vastata puheluun, mutta mieheni vastasi. ”Ei meillä olla kiinnostuneita niistä asioista”, kuulin hänen sanovan puhelimeen. Kauhistuin! Se oli tietenkin seurakunnasta ja mieheni vastasi noin. ”Nyt minä en pääse koskaan uskoon!” huudahdin ja sain mieheni raivostumaan niin, että hän heitti kuorimansa perunan seinään. ”Miksi sinä et koskaan puhu minulle mitään”, hän huusi. Olinhan minä puhunut, mutta kun paljon käytimme viinaa, ei hän muistanut, mitä kännissä oli puhuttu.

Epätoivoisesti yritin ratkaista, miten tämän asian kanssa toimisin. En millään olisi kehdannut soittaa seurakuntaan. Sitten minulle välähti! Esikoispoikamme kummitäti asui samalla alueella kuin mekin. Soitin heti hänelle ja kysyin, oliko häneen jo otettu yhteyttä seurakunnasta. Ei kuulemma ollut. Niinpä pyysin häntä kertomaan sille, joka ottaisi häneen yhteyttä, että soittaisi minulle. Todellisuudessa poikani kummitädille oli soitettu hänen ollessaan työssä. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä, vaan lankapuhelimet, joten hän ei voinut tietää soitosta mitään. Niinpä hänen korttinsa oli pantu kasaan, joihin otettaisiin myöhemmin yhteyttä, mutta joku sattui avaamaan ikkunan ja tuuli puhalsi kortit sekaisin. Hänen korttinsa pantiin sen kasan päällimmäiseksi, johon ei oltu vielä soitettu. Niin Jumala järjesti, että ystävälleni soitettiin heti. Tämän olen kuullut jälkeenpäin. Niin minulle soitti eräs alueellamme asuva uskova opettaja, jolla oli saman ikäiset lapset kuin minulla. Sovimme, että aloittaisin pienryhmän hänen luonaan. Myös poikani kummitäti oli herätyksessä ja halusi tulla samaan ryhmään. Mutta tämä ei ollut Jumalan suunnitelma.

Joitakin kuukausia aikaisemmin kävi niin, että olin bussilla tulossa torilta kotiin nuoremman tyttäreni kanssa, joka istui rattaissa. Bussi pysähtyi ja kyytiin pyrki nainen, jolla myös oli lapsi rattaissa. Autoin häntä nostamaan rattaat omieni viereen ja aloimme keskustella. Hän kertoi olevansa miehensä kanssa pyhäkoulun opettajia ja pyysi minua tuomaan lapset pyhäkouluun. Hän oli niin kiinnostunut minusta, että saattoi minut kotiin asti. Jälkeenpäin hän kertoi, että oli ollut menossa Anttilaan ostamaan jotain tarjouksessa olevaa, kun hän näki bussin tulevan. ”Nouse tuohon bussiin”, kuului Pyhän Hengen käsky. ”No, en varmasti nouse, kun minun pitää mennä Anttilaan”, vastusteli hän. ”Nouse tuohon bussiin!” kuului uusi käsky ja silloin hänen oli toteltava. Hän tiesi heti, kun nousi, että minä olin syy, miksi hänen oli muutettava omia suunnitelmiaan.

Kun sitten pienryhmiä kerättiin, nappasi hän minun nimeni muiden joukosta. Se, jonka kanssa olin soitellut, pyysi minun nimeäni omaan ryhmäänsä, koska olimme sopineet niin, mutta bussituttavani oli tiukkana, sillä hän tunsi Jumalan johdattavan näin. Myös poikani kummitäti siirtyi minun mukanani samaan ryhmään.

Pienryhmä alkoi ja ryhmässä oli monta osallistujaa, joista kuitenkin monet putosivat pois, kuka minkäkin syyn takia. Minä jatkoin, mutta uudestisyntyminen tuntui olevan minulle mahdotonta. Vaikka kuinka luovutin elämääni Jeesukselle, ei tuntunut tapahtuvan mitään. Henki minun henkeni kanssa ei todistanut, että olin Jumalan lapsi. Olin aivan toivoton. Ilta illan jälkeen luovutin itseäni, mutta tuntui, kuin olisi ollut joku este sen läpi menemisessä. Lopulta aloin rukoilla, että saisin edes helluntailaisten Pyhän Hengen kasteen, jotta voisin tietää tulleeni uskoon.

Eräänä iltana taas menin pettyneenä nukkumaan mieheni viereen, sillä mitään ei ollut tapahtunut. Äkkiä tunsin kuinka myrskytuuli puhalsi läpi ruumiini. Säikähdin! Mitä tapahtuu? Tunne kesti vain muutamia sekunteja, mutta vallan vaihto oli tapahtunut. Seuraavana aamuna koko luonto oli kuin puhdistunut. Rakastin jokaista vastaantulijaa ja olisin halunnut halata heitä. Hämmästykseni oli suuri, kun kiroileminen lakkasi siihen paikkaan. Olimme yrittäneet mieheni kanssa siivota kieltämme lasten takia, mutta se oli toivotonta. Sovimme, että jokaisesta kirosanasta antaisimme markan häämatkarahastoon, mutta kun mieheni kuukauden palkka meni kahdessa viikossa, lopetimme. Nyt Jeesus lopetti kiroilemiseni kerralla. Alkoholi jäi myös siihen. Ei tehnyt enää mieli.

Aloimme tehdä siinä ryhmässä, missä minä olin, teetupatyötä. Minua harmitti, ettei meistä kukaan osannut soittaa mitään instrumenttia. Aloin rukoilla, että rahani riittäisivät kitaran ostoon. Olin kahden lapsen päivähoitaja, mutta niitä tuloja tarvittiin muualla. Eräänä päivänä ovikello soi ja tuttu profeetta seisoi oven takana kitara kädessä. ”Herra käski antaa tämän sinulle. Tämä on kallis kitara, hoida tätä hyvin”, sanoi mies. ”Mutta enhän minä osaa edes soittaa! Miksi annat tämän minulle?” kysyin. Hän siunasi minut siinä ovella ja profetoi, että pian olisin estradilla. Kesti kaksi viikkoa oppia rämpyttämisen jalo taito muutamilla soinnuilla. Sen jälkeen olin jo laulamassa kitarani säestyksellä seurakunnassa. Pian meillä oli jo ryhmä, missä oli monia eri instrumentteja ja kävimme laulamassa eri puolella Turkua. Samaan aikaan menetin ääneni. Se oli poissa neljä kuukautta. Lääkärit eivät osanneet auttaa. Minulle syötetiin monia eri lääkkeitä, leikattiin kitarisa ja paljon muuta, mutta mikään ei auttanut. Sitten ääneni palasi kadotakseen parin viikon jälkeen uudestaan. Tätä kesti kolme vuotta. Olin epätoivoinen. Eräänä päivänä ääneni palasi lopullisesti. Riemuissani soitin profeetalle, joka oli kitaran lahjoittanut. ”Me tiedämme jo, sillä lähdimme vaimoni ja erään ystäväni kanssa paastorukoukseen puolestasi ja kolmantena paastopäivänä tuo ystävä näki näyn, kuinka seitsemän sammakkohenkeä lähti kurkustasi”, vastasi mies.

Tiesin välittömästi, mistä nuo henget olivat tulleet. Vuosia aikaisemmin, kun opiskelin teknillisessä opistossa teletekniikan linjalla, lähdimme luokan kanssa telemessuille Helsinkiin. Kun messut oli tutkittu ja aikaa vielä jäi ennen bussin lähtöä, ehdotti eräs luokkatoverini, että menisimme käymään hänen ystävänsä luona. Lähdimme ja paikka, johon olimme menossa, oli antiikkiliike, joka oli puoliksi maan alla. Kun laskeuduin portaita liikkeeseen, ilmoitti tuo ystävä minulle auran värit, jotka olivat kuulemma minun ympärilläni. Olin ymmällä. Mies puhui minulle käsittämättömiä asioita. Olin aamulla huomannut itselläni alkavan angiinan, mutta en ollut kertonut siitä kenellekään. Nyt siinä seistessäni tunsin lämpöä niskassani ja tuo ystävä sanoi: ”Sinulla oli angiina, mutta ei ole enää.” Totta! Sitä ei ollut enää. Hän oli käyttänyt kaukoparannusta minun kurkkuuni, joka on energian siirtoa. Pienempi henkivalta siirrettiin syrjään suuremman tieltä. Nämä oliot alkoivat toimia vasta, kun olin tullut uskoon ja estivät lauluni Jumalan kunniaksi.

Kun olin parantunut, aloin saada Pyhältä Hengeltä lauluja. Niitä on tullut jo satoja. Niistä on tehty viisi CD:tä. Perustimme yhdistyksen, jotta äänitteiden voitto voitaisiin ohjata Jumalan valtakunnan hyväksi. Lauluryhmämme nimeksi muodostui Asanna, joka on venäjäksi hoosianna kuitenkin kirjoitettuna niin kuin se luetaan.

Tänä päivänä kuljen evankelistana ympäri Suomea ja välillä maan rajojen ylikin. Jeesus on ollut uskollinen. Hän on johdattanut, nuhdellut, kurittanut ja rakastanut. Hän on kaikkeni!

Seija Lehtonen

Päivi

paiviTulin uskoon 12-vuotiaana. Jumalakuvani oli kuitenkin vuosikausia väärä. Luulin Jumalan rankaisevan minua koko ajan omista ja toistenkin vääristä teoista. Luin Raamattua pelon vallassa, että jos en lue, minulle tapahtuu jotain pahaa. Vasta lähes kolmekymppisenä löysin armollisen Jumalan. Jouduin elämässäni kriisiin ja samaa aikaan tutustuin kahteen uskovaan ihmiseen, jotka lauloivat ylistysryhmässä. Sain mennä mukaan ryhmään. Laulaessani Jumalasta, joka rakastaa ja armahtaa, joka tukee ja lohduttaa, jumalakuvani alkoi muuttua. Aloin myös uskaltaa lukea Raamattua ilman pelkoa. Sain tutustua Herraan, joka oli minut jo pelastanut. Mikä riemu: Jumala sittenkin rakastaa minua ja haluaa minulle hyvää!

Keväällä 1989 näin paikallislehti Turkulaisessa pienen ilmoituksen: ”Ylistetään yhdessä Herraa”. Kun sen näin, tiesin, että sitä olin odottanut. Koko kevään jatkuneet sunnuntai-iltapäivät, jolloin ylistimme ja rukoilimme Glory ja Mats Backmanin johdolla, muuttivat lopulta elämäni kokonaan. Muutuin niin paljon ja kotona soiva musiikki muuttui niin paljon, että lapseni ja pari heidän ystäväänsäkin tulivat saman tien uskoon! Ylistämisestä tuli minulle elämän tapa.

Raamatussa sanotaan, että perkele ei ole tullut muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan, mutta Jeesus on tullut, että meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys. Molempia olen elämässäni kokenut. Olen kokenut, miten perkele voi varastaa, tappaa ja tuhota, mutta olen saanut myös kokea, miten Jeesus nostaa niiden perkeleen tekojen raunioilta, hoitaa ja parantaa ja jopa muuttaa synkät kokemukset voitoksi. Jeesus lupasi antaa rauhan, joka käy yli kaiken ymmärryksen. Sitä olen saanut kokea, vaikka elämä ei helppoa ole koskaan. Hengellisen kodin löysin myöhemmin Turun Vapaaseurakunnasta. Olen johtanut siellä ylistysryhmää, juontanut kokouksia ja saanut palvella ihmisiä rukoilemalla heidän kanssaan ja heidän puolestaan esirukouspalvelussa. On ilo saada palvella Jumalaa sillä paikalla, jonka Hän osoittaa.

Kun Seija pyysi laulamaan äänitteelle ”Kristus on noussut”, epäröin kauan, voinko ottaa kutsun vastaan. Kurkkuani oli juuri leikelty moneen kertaan, enkä uskonut pystyväni enää koskaan laulamaan. Seija ei kuitenkaan antanut periksi ja lopulta uskaltauduin harjoittamaan ääntäni ja lähtemään studiolle. Sanoin kuitenkin, että en sitten laula yhtään enempää kuin sen yhden laulun. Studiolla innostuin niin, että lauloin lopulta myös taustoilla. Kokemus oli upea!

Kiitos Seijalle ja kiitos miksaajalle mahtavan kannustavasta asenteesta!                                                                                                                                              Päivi Kangas

 

Satu

Hei rakas ystävä!

SatuOlen iloinen että olet löytänyt tiesi näille kotisivuille lukemaan,kuulemaan ja kenties kohtaamaan jotakin elämää suurempaa.Raamatussa puhutaan psalminkertojasta joka rukoili seuraavanlaisesti:”Niinkuin peura halajaa vesipuroille,niin minun sieluni halajaa sinua,Jumala.Minun sieluni janoaa Jumalaa,elävää Jumalaa.”Näillä sanoilla voisin aloittaa oman todistukseni siitä ketä minun sieluni janoaa niinkuin peura vesipuroille,minun sieluni janoaa elävää Jumalaa.Olen saanut Jumalani armosta oppia tuntemaan Hänet,kenellä on iankkkisen elämän sanat,sanat jotka ovat minun sielulleni enemmän kuin henki ja elämä,vaikka elämä voi kohdella ihmistä monella tavalla,niin minuakin on kohdellut ja -koetellut.Olen siis koeteltu mutten hylätty-kiitos Jumalani armostaan ja yli ymmärryksen käyvästä rakkaudestansa minuakin kohtaan,minua,hänen lastaan,joka jatkuvasti rikon tahtoansa vastaan sanoilla,teoilla ja ajatuksilla ja vaikka minussa vaikuttaa enemmän itsekäs sydämen asenne ja oman edun tavoitteleva asenne vaikka se kaikki tuo surua Taivaalliselle Isälleni,Isälleni,joka vain haluaa että ojentautuisin hänen puoleensa ja luovuttaisin itse itseni kokonaan,ilman pelkoa ja häpeää,sillä Hän,minun Herrani ja minun Jumalani on antanut jo kaiken,niin minun kuin kaikkien ihmisten edestä-oman elämänsä uhrina,ettemme hukkuisi itse omaan syntiimme ja huonouteemme ja ettemme näinollen olisi omassa varassamme vaan Hänen jolla on kaikki Valta niin Taivaassa kuin maan päällä.Minä ylistän sinua Taivaallinen Isäni,minun Herrani ja minun Jumalani että sinä jaksat,kun minä uuvun,että sinä rakastat kun oma rakkauteni on kadonnut ja että jaksat antaa anteeksi ja ymmärtää kun en itse jaksa antaa anteeksi tai ymmärtää.Minä rakastan sinua Taivaallinen Isäni että olen saanut oikeuden tulla kutsutuksi lapseksesi nyt ja iankaikkisesti ja vain yksin sinun armosi tähden,siihen minulla tai teoillani ei ole mitään osaa.Minä kiitän sinua Taivaalinen Isäni ja Jumalani että se mitä olet minulle armossasi suonut lahjana,saan antaa sinulle takaisin ja että olet antanut mahdollisuuden palvella sinua ja lähimmäisiäni niillä kyvyillä ja taidoilla joilla olet palvelijanasi siunannut-Amen,Amen,Amen!!!!

Sinua rakas lukija,kuulija tahdon siunata lämmöllä ja rukoillen toivottaa sielullesi rauhaa ja että myös sinä saisit kokea sen rakkauden ja armon joka meidän Herrassamme ja Kuninkaassamme on,sillä vain Hänen luonaan saa sielu rauhan ja sydän levon niin ettei enää tarvitse juoda elämän tarjoamista kuivista vesilähteistä,joka on lopulta karvasta ja katkeraa sydämelle ja sielulle.Ota vastaan pelastus tänään.Ota nämä elämänsanat itsellesi henkilökohtaisena kutsuna:

”Tulkaa kaikki janoavaiset,tulkaa veden ääreen.Tekin,joilla ei ole rahaa,tulkaa,ostakaa ja syökää;tulkaa,ostakaa ilman rahatta,ilman hinnatta viiniä ja maitoa.Miksi annatte rahan siitä,mikä ei ole leipää,ja työnne ansion siitä,mikä ei ravitse?”Kuulkaa minua,niin saatte syödä hyvää,ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä.Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni;kuulkaa,niin teidän sielunne saa elää.JA minä teen teidän kanssanne iankkisen liiton,annan lujat Daavidin armot” (jesaja 55:1-3)

Ole siunattu.

Helene

Hei!

heleneOlen Helene Kalmari Turusta. Sain syntyä uskovaan kotiin, ja jo lapsena taivasasiat tulivat minulle tutuiksi vanhempieni kautta, olen siitä kiitollinen.

11-vuotiaana sain Jumalan armosta ymmärtää, ettei vanhempieni usko riitä siihen, että minä pääsisin taivaaseen. Minun oli itse henkilökohtaisesti päätettävä, haluanko lähteä seuraamaan Jeesusta. Olin aina uskonut Jumalan ja Jeesuksen olemassaoloon, mutta nyt pyysin, että Jumalan Poika antaisi syntini anteeksi ja johdattaisi elämääni. Halusin antaa elämäni Hänen käyttöönsä. Näin lapsenuskoni vaihtui todelliseen uskoon, Jeesuksen seuraajaksi. Uskon, että Hän kuoli ristillä syntieni tähden, jotta minä sain ne anteeksi ja pääsen taivaaseen, kun Jeesus tulee takaisin. ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut niin myös sinun perhekuntasi.” (Apt.16:31)

Lähetystyö oli myös tullut minulle läheiseksi lapsena, sillä enoni oli nuoruudessaan ollut lähetystyöntekijänä vaimonsa kanssa Afrikassa. Osallistuin mielelläni kokouksiin, joissa lähetystyö oli esillä. Tunsin erityistä kiinnostusta tuota työtä kohtaan. Eräässä kokouksessa koin, että Herra puhui minulle lähetystyöhön lähtemisestä. Vähitellen ammatinvalintani ohjautui musiikin sijasta terveydenhuoltoalalle ja sen myötä kutsu lähetystyöhön vahvistui. Kätilöksi valmistautumiseni jälkeen työskenneltyäni Suomessa jonkin aikaa koin kutsun kolmannen kerran. Sanoma oli selvä: NYT! Huomasin pian sen jälkeen , miten ’ovet avautuivat’ ja valmistautumiseni Afrikkaa varten lähetyskurssin ym. asioiden kautta alkoi.

Sain palvella Herraa Länsi-Afrikassa, Sierra Leonen valtiossa n. vuoden ajan kätilön ja sairaanhoitajan työtehtävissä, jonka jälkeen lähetystyöntekijöitä evakuoitiin tuosta maasta siellä vallinneen sisällissodan pahenemisen vuoksi. Aika ei ollut helppo, mutta sain kokea paljon iloa ja valtavaa Jumalan huolenpitoa ja siunausta tuon vuoden aikana. ”Mutta onneni on olla Herraa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.” (Ps.73:28)

Tällä hetkellä työskentelen Suomen Turussa. Rukoilen, että edelleen saisin olla Jumalan johdatuksessa ja käytössä. Iloitsen, että meidän maassamme on rauha.

Onko sinun sydämessäsi rauha ja ilo? Jeesus haluaa antaa sinulle ilon ja rauhan, mikä kestää vaikka elämäsi tilanteet vaihtuvat. Hän haluaa antaa anteeksi syntisi ja vain Hän antaa elämällesi tarkoituksen. Jeesus rakastaa sinua!

Ulla

ullaOlen keski-iän ylittänyt suunnitteluavustaja Liedon kunnasta. Minulla on kolme lasta ja neljä lastenlasta. Olen sellainen maalaismummo.

Olin 27-vuotias, kun annoin Jeesukselle luvan tulla elämäni Vapahtajaksi. Siitä alkoi koulunkäyntini. Hän otti minut eka luokalle ja on kärsivällisesti opettanut minua koulussaan. Ensimmäistä luokkaa olen käynyt uudelleen ja uudelleen syystä, että sillä luokalla opetetaan se vaikein läksy eli lähimmäisen rakastaminen, myöskin sen, joka tekee elämästäni hankalan ja vaikean.

Kun olen sen oppinut, saan luvan siirtyä eteenpäin uusien aineiden opetteluun. Koulutus on rankkaa, vaikka aineita ei ole paljoa… Onneksi opettajana on ja on ollut itse kaikkivaltias Jumala. Tässä koulussa olen oppinut myös sen, että mitä syvemmissä vaikeuksissa ja ahdistuksissa joudun kulkemaan, sitä enemmän haluan Jeesuksen lähelle. Hänen kanssaan kaikki muuttuu siunaukseksi.

Muutama vuosi sitten Jumala antoi minulle rohkeuden ruveta laulamaan ihmisten edessä ja nyt olen saanut sen ilon, että pääsin mukaan tähän äänitteeseen. Sen tekeminen ei ollut helppoa, kun oli tottunut laulamaan pianon säestyksellä, jossa säestäjä myötäili lauluani. Nyt piti pystyä laulamaan rytmissä. No, onneksi tekniikka auttoi.

Toivon sydämestäni, että nämä laulut siunaavat sinua, joka äänitettä kuuntelet ja että saat voimia ja lohdutusta niistä, sillä sen tähden Jumala on Seijalle nämä laulut antanut. Pyydän sinua, kuuntele enemmän sydämellä kuin korvilla. Kuuntele sanoja, sillä niistä kuuluu Jumalan rakkaus ja ihmeellisyys.

Tässä äänitteessä ei ole taiteilijoita vaan tavallisia ihmisiä, jotka laulavat, kun Jumala on laulunlahjan antanut. Siksi toivon ja rukoilen, että Herra Jeesus Kristus olisi tässä mukana, sillä silloin siinä on kaikki, mitä tarvitaan.

Sinua siunaten.