Päivi

paiviTulin uskoon 12-vuotiaana. Jumalakuvani oli kuitenkin vuosikausia väärä. Luulin Jumalan rankaisevan minua koko ajan omista ja toistenkin vääristä teoista. Luin Raamattua pelon vallassa, että jos en lue, minulle tapahtuu jotain pahaa. Vasta lähes kolmekymppisenä löysin armollisen Jumalan. Jouduin elämässäni kriisiin ja samaa aikaan tutustuin kahteen uskovaan ihmiseen, jotka lauloivat ylistysryhmässä. Sain mennä mukaan ryhmään. Laulaessani Jumalasta, joka rakastaa ja armahtaa, joka tukee ja lohduttaa, jumalakuvani alkoi muuttua. Aloin myös uskaltaa lukea Raamattua ilman pelkoa. Sain tutustua Herraan, joka oli minut jo pelastanut. Mikä riemu: Jumala sittenkin rakastaa minua ja haluaa minulle hyvää!

Keväällä 1989 näin paikallislehti Turkulaisessa pienen ilmoituksen: ”Ylistetään yhdessä Herraa”. Kun sen näin, tiesin, että sitä olin odottanut. Koko kevään jatkuneet sunnuntai-iltapäivät, jolloin ylistimme ja rukoilimme Glory ja Mats Backmanin johdolla, muuttivat lopulta elämäni kokonaan. Muutuin niin paljon ja kotona soiva musiikki muuttui niin paljon, että lapseni ja pari heidän ystäväänsäkin tulivat saman tien uskoon! Ylistämisestä tuli minulle elämän tapa.

Raamatussa sanotaan, että perkele ei ole tullut muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan, mutta Jeesus on tullut, että meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys. Molempia olen elämässäni kokenut. Olen kokenut, miten perkele voi varastaa, tappaa ja tuhota, mutta olen saanut myös kokea, miten Jeesus nostaa niiden perkeleen tekojen raunioilta, hoitaa ja parantaa ja jopa muuttaa synkät kokemukset voitoksi. Jeesus lupasi antaa rauhan, joka käy yli kaiken ymmärryksen. Sitä olen saanut kokea, vaikka elämä ei helppoa ole koskaan. Hengellisen kodin löysin myöhemmin Turun Vapaaseurakunnasta. Olen johtanut siellä ylistysryhmää, juontanut kokouksia ja saanut palvella ihmisiä rukoilemalla heidän kanssaan ja heidän puolestaan esirukouspalvelussa. On ilo saada palvella Jumalaa sillä paikalla, jonka Hän osoittaa.

Kun Seija pyysi laulamaan äänitteelle ”Kristus on noussut”, epäröin kauan, voinko ottaa kutsun vastaan. Kurkkuani oli juuri leikelty moneen kertaan, enkä uskonut pystyväni enää koskaan laulamaan. Seija ei kuitenkaan antanut periksi ja lopulta uskaltauduin harjoittamaan ääntäni ja lähtemään studiolle. Sanoin kuitenkin, että en sitten laula yhtään enempää kuin sen yhden laulun. Studiolla innostuin niin, että lauloin lopulta myös taustoilla. Kokemus oli upea!

Kiitos Seijalle ja kiitos miksaajalle mahtavan kannustavasta asenteesta!                                                                                                                                              Päivi Kangas

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *