Liisa

LiisaOlen kasvanut uskovassa kodissa isäni, äitini, veljeni ja kasvattiveljeni kanssa. Uskoon kasvoin pikku hiljaa. Menin naimisiin uskovan miehen kanssa ja saimme pojan, joka myös kasvoi kanssamme uskoon. Pyhän Hengen kastetta en ollut saanut. Yritin ottaa luterilaisen kirkon jumalanpalveluksista ja raamattupiireistä irti kaiken, mitä siitä oli irti saatavana, mutta kaiken kaikkiaan anti oli kovin vähäistä.

1980 luvun alussa olin eräänä sunnuntaina tulossa Turun Tuomiokirkon tilaisuudesta ja tunsin itseni niin tyhjäksi ja pettyneeksi. Kotimatkalla tuli vastaan eräs tuttu, uskova aviopari naapuritalosta ja heidän mukanaan oli minulle tuntematon saarnaaja vaimonsa kanssa. He ehdottivat, että lähtisin heille, jossa ko. saarnaaja rukoilisi puolestani. Minä lähdin, mutta kävin ensin kotona ilmoittautumassa, että olin palannut kirkkomatkalta. Kun pääsin ystävieni luokse ja puolestani rukoiltiin, aukesi taivas. Jotain, jota aina olin etsinyt, oli löytynyt. Silloin muuttui uskonelämäni totaalisesti. Olin täyttynyt Pyhällä Hengellä. Tästä lasken todellisen uskonelämäni alkaneen.

Vuodet kuluivat ja aste asteelta kasvoin lähemmäksi Jumalaa. Eräässä vaiheessa perustettiin Asanna ry ja ryhdyin yhdistyksen kirjanpitäjäksi ja rahaston hoitajaksi. Olen eläkkeellä leipätyöstäni, mutta pienen yhdistyksen kirjanpitotyöt pitävät aivoni virkeinä ja kokoukset, joita se järjestää antavat ruokaa hengelliseen nälkääni. Kotiseurakuntani on nykyään Elämän Sana, jossa myös toimin tavalla ja toisella. Jeesusta ikävöin joka hetki ja janoan Pyhän Hengen voimaa lisää, kunnes kaipuuni täytetään. Jeesus on ollut niin uskollinen.                                                                                                                                       Liisa Saloranta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *