Sara

sara_helinTulin uskoon vuonna 1984. Tuolloin 80-luvulla elämäni oli mukavalla mallilla, oli aviopuoliso ja kaksi lasta. Olin onnellinen ja iloitsin perheestäni, oli oma koti ja kaikki asiat olivat mallillaan. Kaiken tämän keskellä kuitenkin koin sisälläni jotain kummallista kaipausta johonkin, mitä en vielä ymmärtänyt. Olin herätyksen tilassa. Raamattu puhuu siitä, että Jumala kutsuu ihmistä kahdesti ja kolmestikin pelastukseen. Tiedän nyt, että puolestani oli paljon rukoiltu. Minulla oli uskova täti ja uskova serkku, jotka olivat rukoilleet puolestani. Olin esirukousten lapsi. Kannattaa rukoilla rakkaittensa puolesta, kyllä Herra kuulee.

Minulla oli ankara isä, joka helposti suuttui meille lapsille, ja kuva Taivaan Isästä muotoutui sen mukaan. Luulin, että Jumalakin äkkipikaisesti rankaisee minua, jos teen jotain väärin, aivan kuten oma isäni. Mummuni sanoi myös, kun olimme pieniä, että Jumala heittää kuumalla kivellä taivaasta, jos emme totelleet. Minä varsinkin olin aika villi tyttö. Kyllä me silti mummusta tykättiin, vaikka vähän pelättiinkin. Mummukin tuli sitten uskoon ja lakkasi pelottelemasta.

Jumala oli minulle siis ankara ja pelottava Jumala. Tavallaan luotin Häneen ja kuitenkin minulla oli pelko siitä, että Hän rankaisee minua, ja äkkinäisesti, joskus ilman syytäkin. Aloin pelätä myös kuolemaa. Noin kuusivuotiaana olin ollut lähellä kuolemaa. Ensin sinkkimyrkytykseen ja sitten jäin auton alle ja lääkärin mukaan ihmeellisesti varjelluin kuolemalta. Siis Taivaan Isällä oli vielä tarkoitus ja suunnitelma elämälleni.

Elämäni oli kovin ristiriitaista lapsuudenkodissani. Isä joi aika paljon ajoittain ja väliajoilla teki taas parannusta ja yritti elää kunnon elämää. Se oli sellaista uskonnollista elämää, omin voimin yrittämistä. Eihän se niin onnistunut. Lapsuudenkodissani opetettiin rukoilemaan iltarukous, ja silloin joka ilta rukoilin Jumalaa. Se antoi turvallisen ja rauhallisen olon. Rukous antoi voimaa ja poisti pelkojani ainakin hetkellisesti. Sitten aikuisena ja äitinä rukoilin Jumalaa ja opetin lapsillemmekin iltarukouksen.

Elämässäni oli ollut ennen uskoontuloa erilaisia pelkoja. Varmaankin asioita, jotka johtuivat lapsena koetuista ristiriitaisista asioista. Niiden kanssa oli vaikea elää. Rukoilin iltarukouksen, mutta pelot eivät kokonaan hävinneet. Kaipaukseni kohdata Jumala jotenkin lähemmin kasvoi sisälläni.

Jos lapsena joku olisi osannut oikeaan aikaan kertoa Jeesuksesta ja siitä, että minun, ja meidän kaikkien, tulee pyytää Jeesus sydämeen, olisin varmaan jo silloin tullut uskoon. Mutta ei kukaan ymmärtänyt sitä kertoa. Ihmiset ympärilläni olivat uskonnollisia, vailla Jeesuksen sisäistä tuntemista. En minä, eivätkä muutkaan, olleet uskossa, eivät uudestisyntyneitä. Se puuttui ja sen mukana kaikki muu, mitä Jumala halusi antaa.

Vuonna 1983 joulun aikaan aloin miettiä, että onko tässä kaikki, mitä ihminen tarvitsee? Ostetaan lahjoja, leivotaan, siivotaan ja odotetaan pukkia. Jotain puuttui. Jumala näki koko ajan kaiken tämän, tiesi pelot ja ahdistukset. Uskon, että Hän aivan kuin odotti, että milloin Hän saa astua elämääni auttajana.

Joulusta kului muutama kuukausi ja sitten alkoi tapahtua. Serkkuni kutsui minut yhteiskristilliseen tilaisuuteen vappuna 1984. Lähdin sydän avoimena ja odottavalla mielellä. Silloin en vielä tiennyt, mitä oli tapahtumassa. Tilaisuudessa oli hyvä olla. Kaikki puheet ja laulut koskettivat, ja lopuksi sanottiin, että joka haluaa antaa elämänsä Jeesukselle voi tulla eteen ja antaa elämänsä Hänelle. Menin ja pyysin Jeesuksen elämääni. Puolestani rukoiltiin ja sisimpääni tuli valtava ilo ja rauha.

Halusin myös löytää paikan, jossa voisin olla sanan kuulossa ja uskovien yhteydessä. Lähdin tutustumaan Turun Vapaaseurakuntaan ja koin, että siellä oli hyvä hengellinen koti minulle. Liityin jäseneksi seurakuntaan. Halusin mennä kasteelle ja kesällä minut kastettiin. (Room. 6:3,4)

Monille on käynyt niin, että synnin tunto saa aikaan sen, että alkaa kääntyä Jumalan puoleen. Itselleni tapahtui niin, että synnin tunto tuli kaiken tapahtuneen jälkeen. Jumala alkoi pikkuhiljaa näyttää minulle, mistä pitää tehdä parannusta ja kenelle pitää antaa anteeksi. On myös asioita, jotka pitää tunnustaa ja korjata. Huomasin, että olin ollut katkera isälleni ja sain Jumalan edessä antaa hänelle anteeksi. Isä oli kyllä jo silloin kuollut, mutta Jumalan edessä sain tunnustaa katkeruuteni ja vihani ja sain uskoa syntini anteeksi. Isänikin oli ennen kuolemaansa laittanut hengelliset asiat kuntoon. Elämässäni tulee edelleenkin eteen ahdistavia hetkiä, mutta Herra on nyt apunani.

Kävin ahkerasti seurakunnassa ja rukoilin ja luin raamattua ja sain opetusta siitä, että minun tulee täyttyä Pyhällä Hengellä. (Apostolien teot kertoo siitä: Ap.t. 1:8, Ap.t. 2:1-4.) Eräässä rukouskokouksessa rukoiltiin Pyhän Hengen täyteyttä, ja illan lopuksi se sitten tapahtui. Täytyin voimakkaasti Pyhällä Hengellä, puhuin uusin kielin ja iloitsin Pyhässä Hengessä.

Uskonelämäni vahvistui ja rukouskielet auttoivat lähempään yhteyteen Jumalan kanssa ja löysin omia tehtäviä, millä saatoin palvella seurakunnassa.

Olin saanut syntini anteeksi ja uskoin ne myös anteeksi. Jeesuksen työ ristillä riittää sovitukseen ja Jeesuksen veri riittää puhdistamaan kaikesta ja kaikenlaisista synneistä.

Minulle tuli voimakas halu kertoa Jeesuksesta ja todistin mielelläni Hänestä ja siitä, miten olin päässyt lapsuudenajan peloistani ja ahdistuksistani. Jumala olikin minua rakastava Isä. Olin vapaa Jumalan lapsi ja koin valtavaa iloa. ”Ilo Herrassa on minun väkevyyteni.” (Neh.8:10)

Haluni palvella evankeliumin eteenpäin viemisessä kasvoi, ja minulle avautui myös mahdollisuus lähteä Asanna-lauluryhmään, ja Asannan levyillekin laulamaan. Olen kulkenut Asanna-ryhmän mukana puhumassa ja laulamassa.

Olen ollut uskossa yli 30 vuotta ja edelleen palaa sydämessäni halu puhua ja laulaa Herrastani. Odotan Jeesuksen takaisintuloa ja kiitän siitä, että sydämessäni on varmuus pelastuksesta. Tiedän, että kun Jeesus tulee hakemaan omansa pois, pääsen iankaikkiseen elämään ja saan olla aina Jumalan luona.

Sinullakin on mahdollisuus valita matkasi päämäärä. Missä haluat viettää iankaikkisuutesi? Älä käännä selkääsi Jumalalle, kun Hän sinua kutsuu Jeesuksen, rakkaan Poikansa, omaksi. Anna syyllisyytesi, syntisi ja epäonnistumisesi Taivaan Isän hoitoon. Jeesuksen ristintyö Golgatalla n. 2000 vuotta sitten riittää tänäänkin sinun syntiesi sovittamiseen.

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh.3:16)

Kaikki synnit ja sairaudet on sovitettu ja maksettu ristillä. Jeesuksen veri riittää tänäänkin puhdistamaan kaikesta synnistä.

Johanneksen ilmestys 22:17, 20-21: ”Ja Henki ja morsian sanovat:’ Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon: ’Tule!’ Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” ”Hän, joka näitä todistaa, sanoo:’ Totisesti minä tulen pian’. Aamen, tule Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Aamen.”                                                                                                                                                                                                                                        Sara Helin

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *